Valentina Camerini: Gretan tarina. Et ole koskaan liian pieni tekemään suuria asioita (2019)

En ole luku-urani aikana perehtynyt kovinkaan moneen elämänkertaan, pystyn varmuudella sanomaan, että olen lukenut yhden ja siitäkin on jo useampi vuosi. Jos tämä Gretan tarina lasketaan elämänkerraksi, niin kuin se on määritelty kirjaston kokoelmissa, olen saavuttanut hurjat kaksi kyseisen kirjallisuuslajin teosta!

Jätin tähän kirjaan miltei välittömästi varauksen, kun sain siitä tiedon kirjaston uutuusvahdin kautta. Kirja on tosiaankin julkaistu vasta viime vuoden puolella. Tarkoitukseni ei ole tässä blogitekstissä ottaa millään tavoin kantaa, tai yhtään enempää kuin on välttämätöntä, ilmastonmuutokseen tai muihinkaan asioihin, joihin kirjassa viitataan. Aikomuksenani on käsitellä ja tarkastella tätä kirjaa pelkkänä kirjana ja nostaa esiin, joitain ajatuksia, joita minulle tuli sitä lukiessani.

Kyseessä on siis nuorille suunnattu elämänkerrallinen tarina Greta Thunbergistä, joka nousi otsikoihin menneiden kahden vuoden aikana mm. ilmastolakkoilun ja YK:ssa pitämänsä puheensa vuoksi. On tärkeää huomauttaa, etten missään nimessä väheksy Gretan tekoja, varsinkin puheen pitäminen aiheesta kuin aiheesta YK:n ”isojen” ihmisten keskuudessa on mielestäni suuri saavutus. Hieman korostaisin myös sitä, että kirjassa Gretasta kerrotaan, miten hän jännittää puhumista tuntemattomien ihmisten kanssa.

Kirjan sisällöstä voidaan olla montaa mieltä. Onko se kirjoitettu vailla minkäänlaista agendaa ja siten se olisi täysin todenmukainen kertomus asioista? Jotkut voivat pohtia, onko ilmastonmuutos edes todellinen tai millainen meidän kantamme siihen tulisi olla. Toiset voivat pohtia sitä, että miten 15-16-vuotias tyttö selvisi niin vähällä koulunkäynnin ajoittaisesta keskeyttämisestä ja miten hän ylipäänsä pääsi niin pitkälle kuin hän on edennyt tähän mennessä. Kaikki nämä kysymykset ovat mielestäni valideja eli oikeita ja myös oikeutettuja esittää. Parhaimmassa tapauksessa ne voivat toimia laukaisijana rakentavalle keskustelulle.

Minun täytyy myöntää, että hymähtelin muutamille riveille kirjassa. Osaksi tämä johtuu siitä, että kykenen itse muistamaan esimerkiksi vielä kuumemman kesän tai olen törmännyt asiaa tutkiessani toisenlaisiin näkemyksiin, jotka on annettu myös tutkijoiden kautta. On miltei tragikoomista huomata, miten ristiriidassa keskustelu ilmastonmuutoksen ympärillä on. Lisäksi kirjaa lukiessani minulle tuli vahvasti tunne, että kirjassa on jopa liioiteltu joitain asioita. Mene ja tiedä, onko asian laita todellisuudessa näin.

Itse näen muutaman erittäin posittiivisen asian tässä Greta Thunbergiä käsittelevässä kirjassa. Ensimmäinen on ehdottomasti se, miten hän on nostanut konkreettisella tavalla esiin sen, että nuoret ihmiset voivat yhtä lailla saada aikaan jotain suurta. Nuorten on mahdollista saada oma äänensä kuuluviin ja saada aikaan keskustelua. Tämä on erittäin positiivinen asia ja ihailtava näkökulma myös, sillä on totta, että tämän päivän nuoret ovat huomisen aikuisia.

Toiseksi, mieleeni jäi hyvin voimakkaasti se, miten Gretaa kuvattaessa kiinnitettiin huomiota siihen, miten hän kykenee keskittymään yksinomaan tähän yhteen asiaan. Luonnollisesti, hänen diagnoosillaan voi olla jotain tekemistä asian kanssa, mutta siitä huolimatta mielestäni on hienoa nähdä, kun kuka tahansa kykenee paneutumaan työhönsä suurella innolla ja halukkuudella. Kirjassa tunnuttiin käsiteltävän tätä puolta asioista varsin todenmukaisesti vieläpä.

Kolmanneksi ja viimeiseksi, emme ehkä ole täysin valmiita luopumaan kaikista niistä asioista, jotka tuovat meille mukavuutta ja nautintoa (tiedän, etten minä ainakaan ole), mutta voimme aina tehdä oman pienen osamme edistääksemme luonnonsuojelua. Kirjan loppuun on koottu joitain mielestäni aika hyviä, joskin toisaalta itsestäänselviä, asioita, joita jokainen meistä voi tehdä. Kirjan loppuun on myös listattu vuosina, miten ihminen on edennyt mm. teollistumisessa ja innovaatioiden taipaleella. Joskin jokaisen kohdan loppuun on lisätty pieni huomautus siitä, millainen vaikutus kehityksellä on ollut ilmastoon.

Tommaso.sansone91/commons.wikimedia.org

No jaa, yritin käsitellä kirjaa kirjana pureutumatta lainkaan itse ongelmaan. Tiedä häntä onnistuinko kummassakaan. Huomaan näin jälkeenpäin ajatellen, että tästä teoksesta on vaikea kirjoittaa, koska toisekseen se herättää hyvin paljon ajatuksia ja mielipiteitä. Pohtiessani kenelle voisin suositella tätä kirjaa, tulen siihen tulokseen, että tähänkin kysymkseen on haasteellista vastata. Kirja sisällöllisesti on sen luontoinen, että väärään aikaan luettuna, se voi saada aikaan juurikin sen, mitä Greta ilmeisesti toivookin. Paniikkiin menemistä ilmaston vuoksi, joka on mielestäni suoraan sanottuna väärä lähestymistapa asiaan. Paniikissa ollessaan on hyvin vaikea nähdä asioita kunnolla ja voi tulla tehtyä vääriä sekä katastrofaalisia päätöksiä ja valintoja, joilla on kauaskantoiset seuraukset. En myöskään kykene antamaan tälle teokselle varsinaista arvosanaa. Minun pitäisi jakaa arvosana kahteen osaan, sisällön ja Gretan tekojen sekä pyrkimysten välille. Tämä ei mielestäni ole välttämättä aivan oikein.

Haluan kuitenkin päättää blogikirjoitukseni sanomalla, että kirja on mielenkiintoinen lukukokemus. On asioita, joista meidän tulee olla huolissaan, mutta mille tasolle viemme tuon huolemme, on itsestämme kiinni.

Tekstiä korjattu 15.4.2020 klo 20:14. Lauseessa "Luonnollisesti, hänen sairaudellaan --" on muutettu "Luonnollisesti, hänen diagnoosillaan --"
Korjattu lauseessa "Toiseksi, mieleeni jäi hyvin voimakkaasti se, miten Gretaa kuvattaessa kiinnitettiin huomiota siihen, miten hän kykeni --" muutettu imperfekti preesensiin "kykenee".