Jukka-Pekka Palviainen – Perjantai on hyvä päivä lähteä (2014)

Tämän kirjan lukeminen osoittautui tietyllä tapaa haasteelliseksi. Tällä ei ollut mitään tekemistä kirjan teeman, jäsentelyn, rakenteen tai muunkaan kirjaan itseensä liittyvän kanssa. Vastaisuuden varalle on hyvä laittaa itselle muistiin, ettei välttämättä kannata aloittaa kirjaa ennen matkalle lähtöä. Oli matka miten lyhyt tahansa, on aika todennäköistä, että on unohtanut ainakin osan siitä, mitä kirjassa on tapahtunut aiemmin. Onnekseni, Perjantai on hyvä päivä lähteä, on suhteellisen helppolukuinen ja se ei sisällöllisesti ole kovin vaativaa luettavaa. Siltikin, se herätti lukuisia ajatuksia ja pohdintoja.

Kirjassa on nähdäkseni useita eri teemoja sekä aiheita. Osa näistä on enemmän itsestään selviä, toiset vaativat ehkä hieman syvemmälle menemistä sekä analyyttistä otetta. Mene ja tiedä. Pääteemoina pidän ehdottomasti henkistä kasvua, pelkojen voittamista, vanhemman ja lapsen välistä suhdetta sekä uuden kohtaamista. Eräänlaisina sivuteemoina voidaan pitää mm. yksinäisyyttä, mutta toisaalta myös toiseen turvaamista ja luottamista. Suurin osa näistä kiteytyy päähenkilöihin, joita tässä kirjassa on kaksi, Lotta ja poika. Ne ilmenevät kuitenkin jonkin verran myös muissa hahmoissa. Edelleen, kirjan kokoon nähden, siinä on hyvin paljon asiaa, jotka pistävät miettimään.

Kirjan alkuasetelma on se, miten Lotta kuvittelee elämäänsä sitten, kun hän on vanhempi. Aikuisempi. Mutta ennen hänen unelmiensa toteuttamista, hänellä on tehtävä. Hän haluaa löytää ja tuoda isänsä takaisin elämäänsä. Lotan isä on todistanut oikeudessa ja on siksi joutunut jättämään perheensä taakse ja pakoilemaan. Lotta tietää tämän, mutta haluaa siitä huolimatta tavoittaa isänsä. Sattuman ja tapahtumien oikusta Lotta saa myös matkakumppanin, pojan, ja he päättävät lähteä etsimään Lotan isää eräänä perjantaina.

Mielestäni poika edustaa tässä tarinassa jollain tapaa pelkoa ja uuden jännittämistä, vaikka toisaalta tarinassa on selkeitä tilanteita, joihin poika suhtautuu rennommin ja helpommin kuin Lotta. Lotta pohtii moneen kertaan, miksi poika on lähtenyt mukaan. Häntä toisaalta selvästi kiinnostaa tietää enemmän matkatoveristaan, mutta isän löytämisen pakottava tarve sammuttaa kaikki muut ajatukset. Mielestäni on jopa jollain tapaa vaikeaa sanoa, kumpi henkilöistä on kiinnostavampi. Lotan aikomukset ja tarinankaari on selkeästi esillä, kun taas pojasta ei tiedetä juuri mitään. Ei edes tämän nimeä. Jossain vaiheessa Lotalle selviää, että poika on paossa jotain menneisyydestään, mutta selvyyttä tähänkään ei saada kuin vasta asioiden tasaannuttua. Toisaalta, pojan tarinan selvittyä, on tätä myös hieman helpompi ymmärtää.

Matkalla kaksikko kohtaa monenlaisia henkilöitä ja tässä kohden kirja menee mielestäni hieman todellisuuden rajan yli. Lotta ja poika kyllä epäröivät muutamassa tilanteessa, voiko vieraaseen luottaa, mutta suurimmassa osassa tilanteista, he päättävät ottaa riskin. Myönnettäköön, että osa näistä on sen luontoisia, että heitä ajaa pakottava tarve, mutta tästä huolimatta on kirjan viesti tässä asiassa mielestäni hieman epäselvä.

Olen törmännyt useisiin teoksiin, joissa ei anneta riittävästi taustatietoa tai avata henkilöiden motivaatioita tarpeeksi. Näen tämän oikeastaan ongelmalliseksi siinä, mielessä, että tällöin samaistuminen ei ole välttämättä ole mahdollista. Edelleen, lukukokemus voi kärsiä suuresti tämän vuoksi. Tässäkin kirjassa esiintyy tietyllä tapaa tällaista tietojen hidasta antamista tai tiedot on ujutettu kerronnan virtaan siten, että ne voivat mennä helposti ohi. En kuitenkaan jostain syystä kokenut tätä häiritseväksi. En osaa sanoa, mistä tämä johtuu. Juonellisesti Perjantai on hyvä päivä lähteä on aika simppeli. Tapahtumat etenevät myös aika lailla lineaarisesti eli edellisestä tapahtumasta siirrytään suoraan seuraavaan.

Kaiken kaikkiaan miellyttävä lukukokemus, mutten usko, että olen lukemassa tätä uudestaan. Tai jos olen, niin tämä kirja saa luvan odottaa pidemmän aikaa ja kirjaston hyllyssä. Vaikka pidin ideasta ja kerrontakin on mielestäni sujuvaa, on kirja kokonaisuutena sen verran lyhyt ja jopa hieman tönkkö. Näin ollen en luultavasti olisi hankkimassa tätä omaan hyllyyni.

Näkisin vielä, että kirja soveltuu aika hyvin yläasteikäisille tai 5.-6.-luokkalaisille ehkä hienoisella varauksella.

☆☆☆