Satu Liesko: Unohtunut kansa (2018)

Minusta on mielenkiintoista, miten montaa kautta voikaan saada lukusuosituksia tai kirjavinkkauksia. Perinteisin ja ehkä tunnetuin näistä tavoista taitaa auttamatta, mutta positiivisella tavalla, olla edelleen kirjaston hallussa. Mietin, että missä määrin esimerkiksi kirjavlogaajat ja -bloggaajat onnistuvat tässä. Mietin, että kuinka moni saa lukukipinän ja innostuu kirjaston uutuusvahtien kautta. Sitten on luonnollisesti ystävä- ja tuttavapiirit, joissa voidaan jakaa varsin kiivaasti vinkkejä. Mietin, että onko opettajilla millainen rooli tässä lukemisen osiossa.

Mitä tulee tähän vastaluettuun kirjaan, niin kykenen havaitsemaan monia yhtäläisyyksiä joidenkin tuttavieni, mutta myös omalla kohdalla olevista ominaisuuksista, jotka nostetaan käsittelyyn kirjassa. Kirjassa esiintyy oikeastaan varsin monta tällaista pääluonteenpiirrettä, jotka kaikki on löydettävissä maailmasta kirjan ulkopuolella. Löytyy liiallista kiltteyttä, joka on kiteytynyt päähenkilöön, Matilda-tyttöön. Löytyy suojelun- ja puolustamisenhalua, joka näkyy Matildan ystävässä, Veetissä. Kirjassa on myös pomottelua ja käskyttämistä, pyytämistä eikä kiitosta anneta. Nämä ominaisuudet tulevat parhaiten esiin Matildan omassa äidissä sekä eräässä tämän tuttavakaverissa. Sitten on tietysti silkkaa ilkeyttä, joka tulee esiin ollumeissa, yhdessä erikoisista kansoista, joihin kirjassa törmätään. Ja niin edelleen. Olen melko varma, että jokainen jossain vaiheessa elämäänsä törmää johonkin tällaiseen luonteenominaisuuteen.

Koska päähenkilönä on Matilda ja hänessä korostuu kaikkein voimakkaimmin liiallinen kiltteys ja auttamisen halu, jopa siihen pisteeseen, että tuntuu, että hänen ylitseen kävellään, on tämä kirja mielestäni jollain tapaa kasvutarina. Matildan täytyy oppia löytämään voimia itsestään, joiden avulla hän voi uskaltaa kieltäytyä tekemästä asioita, joita hän ei halua. Aluksi hänen täytyy oppia pitämään puoliaan äitiään ja tätä tuttavakaveriaan vastaan. Hänen edistymisensä ei ole kovin kummoista näissä kummassakaan, täytyy myöntää.

Sitten eräänä iltana hän tempautuu aivan erilaiseen maailmaan, Harsomaahan, jossa hänen täytyy todella oppia pitämään puoliaan inhottavia ollumeja vastaan, jotka haluavat hänestä orjan itselleen. Vähän kerrassaan Matilda tuntuu saavan voimaa ja päättäväisyyttä, lähinnä omien voimakkaiden tunteidensa kautta. Mutta riittävätkö nämä tunteet ja onko kiltin tytön helppo sanoa ”ei”, kun tilanne sitä kysyy?

Kirjan henkilöitä on mietitty mielestäni aika perusteellisesti. Nopeasti oli mahdollista samaistua esimerkiksi juurikin Matildan kenkiin ja nähdä asiat siten, kuin hän ne näki. Huomasin, että itsessäni heräsi myös suuttumusta Matildan kohtaamia tilanteita kohtaan. Kirjan muut henkilöt toimivat selvästi tarinan tukijoina eli sivuhenkilöinä, mutta heitäkään ei ollut unohdettu. Kaikkien motiivit ja perimmäiset ajatukset tuotiin hienosti esiin ennen teoksen päättymistä.

Mitä tulee kirjan nimeen, Unohtunut kansa, tällä viitataan minoalaisiin. He ottavat Matildan vastaan Harsomaassa ja auttavat häntä ymmärtämään asioita jonkin verran. He ovat myöskin ollumien palvelijoita. He eivät ole pohtineet pakenemista enää pitkiin aikoihin, eivätpä he enää edes juurikaan hymyile, naura taikka puhu. Matilda ottaa tehtäväkseen auttaa minoalaisia kaikin mahdollisin keinoin, mutta onko yksi tyttö riittävästi vastustamaan kokonaista ollumien armeijaa?

Kirja on siitä mukava, ettei se ole kovin paksu, joten sen lukee oikeastaan aika nopeasti. Toisekseen, se on kirjoitettu ja sen ulkoasu on rakennettu muistuttamaan runokirjaa. Eli sivuilla on useita pieniä kappaleita. Lukemisen voi myös jättää täten helposti kesken ja palata myöhemmin kappaleen pariin.

Eräs aspekti teoksessa minua hiukan jäi hämäämään. Kirjassa viitataan siihen, miten Matilda ei tiedä, miten on päätynyt Harsomaahan. Jossain vaiheessa alkaa lukija väistämättä pohtimaan, onko kaikki tapahtumat unta. Kuitenkin, kirjan lopussa esitetty toteamus pistää miettimään asioita uudestaan. Oli asian laita kummin päin tahansa, oli se unta tai totta, uskon vahvasti, että ihmisen on mahdollista löytää piilossa olevia voimavaroja sisältään ja ottaa ne hyötykäyttöön.

Leisko on kirjoittanut tämän kirjan kohdeyleisönää lapset, mutta mielestäni tässä teoksessa käsitellään sellaisia aiheita, joihin kuka tahansa voi perehtyä ja tästä kirjasta on mahdollista oppia paljon. Oman kasvun lisäksi, kirjassa pureudutaan kysymykseen rohkeudesta ja oman itsetunnon kasvattamisesta. Kaikki tärkeitä aiheita ja mielestäni vielä enenevässä määrin, kun kyseessä ovat lapset ja nuoret. Näin ollen, kirjaa voidaan mielestäni suositella varsin laajalle yleisölle.

☆☆☆☆