Kova tuulenpuuska hulmuttaa kauempana koruttomia puita. Tuntuu, että joku seisoisi veden hunnuttamassa pimeydessä. Joku näkymätön ja voimakas. Tahdon tarrautua siihen kaikin voimin.
– Haluan, kuulen hiljaisen kuiskaukseni.” (Viljanen 2021, 134)
Mikaela on tavallinen teini-ikäinen tyttö, jolla on tavalliset kaverit koulussa, tavallinen perhe ja tavallinen elämä. Hän opiskelee ammattikoulussa (?) ja on kirjan tapahtumien aikaan hyvin lähellä valmistumistaan. Tulevaisuus kuitenkin ahdistaa häntä suuresti. Hän yrittää kuvitella itseään tekemässä työtä, luomassa uraa niin kuin vanhempansa ja etenemässä elämässään. 18-vuotiaalle nämä asiat ovat kuitenkin hyvin vaikeita. Asiaa ei tunnu ainakaan auttavan se, että Mikaelan toinen kaveri, Sofia, on luonteeltaan villimpi eikä hän tunnu oikein ottavan asioita tosissaan. Mikaelan toinen ystävä, Aatu on vakavampi ja Mikaelan tuntuu olevan helpompi olla hänen kanssaan. Minkäänmoista romanttista suhdetta heidän välillään ei ole, kyse on puhtaasta ystävyydestä.
Asiat tuntuvat menevän aina vain huonompaan suuntaan: vanhemmat tekevät pitkää päivää töissä, vanhempi veli käyttäytyy oudosti ja vihoittelee kaiken aikaa, ja lähimmät ystävät eivät ymmärrä aivan kaikkea. Mikaelalla on paljon kysymyksiä, joihin hän ei tunnu saavan vastauksia. Hän muistelee lämmöllä mummiaan ja sitä, miten vierailuillaan mummi joka ilta luki iltarukouksen. Mikaela alkaa kaivata isoäitiään kovasti ja kysymykset muun muassa elämän tarkoituksesta alkavat nostaa päätään. Sitten Mikaela kohtaa hyvin erilaisilta vaikuttavan nuorisoporukan. He kutsuvat Mikaelan mukaan pelaamaan jalkapalloa, ja tämän jälkeen mikään ei ole niin kuin ennen…
Aloitetaan siitä ilmeisimmästä, Toisenlaisessa valossa on uskonnollinen nuorten tai nuorten aikuisten kaunokirja. Sen lähtöasetelma viittaisi ehkä siihen, että on ookoo olla kysymyksiä ja esittää myös niitä. Vaikka nämä elämää syvemmät kysymykset tuntuvat aina kulkevan ihmisen mukana, aina lapsuudesta vanhuuteen, on nuoruus aikakautena kokonaan oma lukunsa. Tiettävästi nuoruudessa haetaan itseään, rakennetaan perustusta myöhempää elämää varten ja otetaan ensimmäisiä omia, itsenäisiä askeleita. Lapsuus ei kuitenkaan ole täysin jäänyt vielä taakse eikä olla täysin aikuisiakaan. Lapsuusajan perinteet ja tavat saattavat olla vielä mukana jokapäiväistä elämää, ja samalla haetaan omia tapoja hoitaa asioita siirryttäessä vähä vähältä kohti aikuisuutta. Joskus näistä kahdesta onnistutaan tekemään kokonaan uusi kuvio, jossa on molempia yhtä paljon. Tämä kuvaa ehkä yhdellä tapaa kirjan runkoa.
Kirjan aiheesta huolimatta se ei mielestäni tuputa tai tyrkytä mitään tiettyä ajatusta tai ideologiaa. Kirjoittaja on varsin taidokkaasti kuvannut tavallaan kahta maailmaa: toisaalla on uskonnollinen yhteisö ja toisaalla niin sanottu tavallinen maailma. Nämä eivät kuitenkaan ole omia, erillisiä kokonaisuuksiaan, vaan lomittuvat ja limittyvät keskenään jatkuvasti, aivan kuten oikeassakin elämässä.
Kirja sai minussa aikaan sen, että pysähdyin useissa kohdin. Osa näistä pysähtymisistä liittyi siihen, että koin jonkin kirjassa esitetyn asian niin voimakkaan stereotyyppisenä tai yleistyksenä. Esimerkiksi mainitsemani ”raja” näiden kahden maailman välillä tuntuu olevan tarkoituksellisesti jyrkkä. Saatoin myös pysähtyä pohtimaan ja jopa ehkä hieman vertaamaan omaa suhtautumistani kirjassa esiintyviin teemoihin, kysymyksiin ja ilmiöihin. Kiintoisaa oli myös se, että aloin haluta muuttaa omaa hengellistä elämääni toisenlaiseen suuntaan. Hämmästelen yhä tänä päivänä sitä voimaa, mikä kaunokirjallisuudella voi olla meihin lukijoina!
Kirjan kerronta etenee kiitettävästi. Henkilöhahmot ovat uskottavia ja en itse ainakaan nähnyt heissä mitään liian poikkeavaa tai outoa. Eräs elementti, joka saattoi paikoin nousta esiin, liittyy siihen, miten jotkin ominaisuudet ovat kenties tarkoituksella korostetumpia. Tämä ei kuitenkaan tuntunut väärältä tai millään muotoa huonolta valinnalta.
Kirjassa liikutaan hyvin pienellä alueella. Hyvä puoli tässä on juuri se, että kirjoittaja on pystynyt varmaan tarkkaan miettimään ja rajaamaan miljööt eli tapahtuma-alueet tai -paikat todellisen oloisiksi. Äkkiseltään mietittynä mikään ei vaikuta sen suuremmin puutteelliselta. Kirjan kokoon nähden kaikkea ei ole varmastikaan voitu kuvailla aivan pilkun tarkasti. Lukija saa kuitenkin vankan käsityksen siitä, mitä tapahtuu, missä tapahtuu ja miksi tapahtuu. Tai no, viimeisimpään hän saattaa joutua hieman miettimään myös omia vastauksia.
Kirja kokonsa puolesta on sellainen, jonka voi lukea nopeassakin tahdissa, mutta sisältö voi hidastaa hieman. Sitä voisi jopa suositella, että tämä kirja kannattaisi lukea maltilla. Mietin myös asetelmaa kirjoittajan näkökulmasta. Miksi hän on halunnut kirjoittaa juuri tällaisen teoksen? Mitä työkaluja tai apukeinoja hänellä on ollut sen tuottamiseen? Onko hänellä esimerkiksi omakohtaista kokemusta uskonnollisen yhteisön osana olemisesta? Osaan näistä kysymyksistä on mahdollista saada mielestäni jonkinlainen vastaus jo pelkästään kirjaa lukemalla. Mielestäni on hienoa, että myös tällaisia teoksia on alettu tuottaa sekä julkaista. Olen aiemmin lukenut muutaman muun vastaavanlaisen kirjan, kirjan, joissa uskonnollisuus esiintyy tavalla tai toisella voimakkaammin. Toisenlaisessa valossa on mielestäni hyvä esimerkki siitä, miten uskoon liittyviä asioita voi tuoda lähemmäs.
☆☆☆☆
Lähde: Viljanen, S-M. 2021. Toisenlaisessa valossa. Oulu: Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti