Laura Suomela - Kiss My Juhannus (2022)

Joskus sitä tulee vastaan kirjailija tai kirjoittaja, jonka tuotantoa alkaa seuraamaan hieman tiiviimmin. Itselleni lukijana näin on käynyt menneisyydessä muutamaan kertaan. Tämän hetken, tai -kertainen, kirjoittaja on ilmeisesti Laura Suomela. Olen tähän mennessä tainnut lukea suurimman osan hänen nuorille aikuisille suunnatuista teoksista. Kussakin on omat juttunsa ja käänteensä, jotka tekevät mielestäni kirjoista hyviä luettavia. Näin on myös asian laita Suomelan uusimmassa kirjassa, Kiss My Juhannus.

 

Kirjan kerronta on jaettu kahteen osaan eli tarinan kaksi päähenkilöä, Eetu ja Alisa, kertovat tapahtumista vuorotellen. Romaanin kaksi muuta henkilöä, Suvi ja Lassi, kulkevat mukana ja lisäävät omat "mausteensa" tarinaan. Teos ei ole järkyttävän pitkä, siinä on sivuja 149. Nopea lukija ahmaisee tämän päivässä, meille muille tämän parissa saattaa mennä vähän pidempään. Tästä huolimatta lukemisen arvoinen kokemus!

Kirja alkaa siitä, miten esitelty nelikko etsiskelee mökkiä Juhannuksen viettoa varten. Vaikka ajatus on ollut mökki-Juhannuksessa jo pidempään, etsiminen on ilmeisesti jäänyt vähän viime tinkaan. Eetu (Alisan poikaystävä) onnistuu kuitenkin löytämään mökin. Alisalle tämä on riemullinen uutinen, sillä ylioppilaskokeisiin valmistautuminen on viemässä totaalisesti hänen voimavaransa ja hän kaipaa vain rauhaa sekä ystävien kanssa oloa. Uutisen mökin löytymisestä kuultuaan koko konkkaronkka lähtee kohti mökkiä. Kuskiksi lähtee molempien poikien lapsuudesta tuttu Banzo, joka jo varhaisina vuosina oli hanakka joutumaan vaikeuksiin.

Ilmapiiri muuttuu nopeasti toiveikkaasta ja iloisesta hankalaksi ja ärtyneeksi. Porukan saavuttua mökille käy selväksi, että nyt on tapahtunut jonkinlainen väärinkäsitys. Lisäksi Suvi (Lassin tyttöystävä) salaa selvästi jotain, ja se näyttää syövän häntä ja pahasti. Lassi ei tätä niin huomaa, tai vaikka huomaisikin, ei näytä kiinnittävän siihen sen isommin huomiota. Asioita mutkistaa entisestään se, että mökin omistaja, Kalevi, asustelee mailla ja on näköjään jäämässä Juhannuksen ajaksi myös paikalle. Tilanne riistäytyy kokonaan käsistä, kun salailu, kommunikaatio-ongelmat ja väärinkäsitykset alkavat.

Suomela on onnistunut kokoamaan varsin pienikokoiseen teokseen paljon asiaa. Lisäksi alkaa näyttää vahvasti siltä, että kirjoittajana hän kokoaa tarinansa tietyn ajanjakson ympärille. Tämän kirjan kohdalla tarinassa tapahtuu pääasiassa Juhannusaaton ja Juhannuksen aikaan, vaikka kirjan alku onkin paria päivää ennen näitä edellä mainittuja.

Esiin nostetut teemat ovat hyvin tärkeitä. Yhtäältä rivien välistä voi lukea siitä, miten tärkeää on kyetä kommunikoimaan toisten kanssa, vaikeistakin asioista. Ja vaikka tarinassa Suvi päättää avautua salaisuudestaan Alisalle, vaikuttaa tämä myös suoraan tytön väleihin Lassin kanssa. Toisena teemana voisi pitää henkistä kasvua ja rajojen asettamista. Aivan yhtä tärkeä kuin ensimmäiseksi mainittu, koska etenkin näistä viimeksi mainittu, on taito, jota tarvitaan läpi elämän.

Hiukan vanhempana lukijana näitä teemoja sekä tilanteita kirjassa katsoo vähän hassusti. Mielessä on saattanut risteillä ajatuksia, tyyliin: "kerro nyt sille" tai "tuohan nyt on aivan itsestään selvää". Kuitenkaan syvempi tarkastelu ja pohtiminen paljastaa, etteivät kaikki nämä ole täysin ehkä edellenkään uponneet eli opettelua riittää vielä. Sitä alkaa seuraavaksi miettimään, miten mahtaa olla nuorempien lukijoiden kanssa. Samalla nousee mieleen se, miten ulkopuolisen silmin voikin olla helppo todeta asiasta, että "totta kai sen pitäisi tehdä noin ja noin". Mutta miten mahtaa olla oman elämän kanssa? Onko niin helppoa sitten kuitenkaan soveltaa näitä asioita omaan arkeen?

Kirjassa kerronta etenee jouhevasti, vaikka joissain kohden onkin ollut hieman "hitaampaa". Tämä ei haittaa lukemista, koska usein käy niin, että heti seuraavassa hetkessä taas tapahtuu tai asiaa heitetään huumorilla. Toisaalta kirjan lähestyessä loppuaan sitä alkaa toivoa, että juttu jatkuisi vielä ja pääsisi näkemään, mitä tapahtuu myöhemmin. Nämä ovat tilanteita, jotka ovat alkaneet auttaa minua lukijana ymmärtämään, miksi fanifiktiota kirjoitetaan. Oma lukemiseni myös keskeytyi noin kirjan puolivälissä, mutta päätin sitten kuitenkin jatkaa tarinan loppuun.

Oli myös kiintoisaa lukea suoranainen kesäkirja (kuten sanottu, kerronta sijoittuu Juhannukseen) alkutalven aikana. Siinä on todella pariin kertaan käynyt niin, että on pitänyt muistuttaa itselleen kirjan tapahtumien olevan tosiaan keskikesässä!

Voin lämpimästi suositella tätä kirjaa ainakin yläasteikäisille sekä lukio- että ammattikoululaisille. Myös vanhemmat lukijat (nuoret aikuiset) saattavat hyvinkin pitää tätä teosta luettavana ja huvittavana. Itselläni on ollut useampi hetki tämän romaanin kanssa, jolloin sitä on hymähdellyt ja jopa nauranut ihan ääneen!

☆☆☆☆

Kuva: Kiss My Juhannus. Finna.fi