Miltä tuntuisi, jos koko elämäsi olisi suunniteltu etukäteen? Mitä tykkäisit, jos jokaista liikettäsi tarkkailtaisiin? Mitä sanoisit, jos et voisi ystävystyä kenen tahansa tai edes vaihtaa kohteliaan sanasen tuntemattomien kanssa? Tara Bakir tietää aivan liian hyvin. Hänen perheensä on muuttanut Lähi-idästä Suomeen ja vaikka he ovat olleet Pohjolassa jo kohtuullisen pitkään, oman kulttuurin perinteet istuvat yhäkin aivan liian tiukassa.
Tara ei voi jutella poikien kanssa, olla tuntemattomien poikien kanssa tekemisissä, ei voi meikata arkisin kouluun taikka muutenkaan viettää nuoren 17-vuotiaan elämää. Kaikki alkaa hajota, kun hän aivan tavallisena koulupäivän päätteeksi suostuu menemään ystävänsä kanssa syömään ulos. Siellä heidän pöytäänsä tulee kaksi nuorta miestä, jotka juttelevat niitä näitä. Tara on hämmennyksissä ja myöhemmin hän alkaa tajuta, että tarkkailevia silmiä on joka puolella. Hänen iltapäivästään raportoidaan tuntemattoman tahon toimesta hänen isälleen ja siitä alkaa helvetti. Tilanne kärjistyy lopulta niin pahaksi, että Taran täytyy jättää koti taakseen ja paeta henkensä edestä turvakotiin. Mutta onko hän sielläkään turvassa laajalta perheeltään ja tuttavapiiriltään?
Kahden maailman tyttö on siitä kiintoisa romaani, että se on kirjoitettu siten kuin Tara kertoo muistoistaan turvakodissa tapaamalleen kesätyöntekijä-Lindalle. Kirjan alussa ollaan siis jo turvakodissa, vaikka sinne siirtyminen tapahtuu vasta myöhemmin tarinassa. En ole lukenut kovin montaa tämänlaista kirjaa ja täytyy sanoa, että tässä tapauksessa kirjoitustapa on ollut onnistunut ja sopiva. Tämä ei myöskään ollut täysin ensimmäinen kerta, kun olen lukenut tämän kirjan, mutta oli ihan hauska palata sen pariin. Vaikka välistä tuntuikin, etten meinannut jaksaa, luin sen suunnilleen yhden päivän aikana.
Kirja sai minut synkästä ja vakavasta teemastaan huolimatta hymyilemään moneen kertaan. Yhtäältä tähän vaikuttaa se, että kirja on kirjoitettu vuonna 2011. Oli tavallaan tehtävä aikamatka tuohon vuoteen, jotta ymmärtää, mitä tapahtuu. Kirjassa mainitaan esimerkiksi monia liikkeitä ja kauppoja, joita ei enää ole olemassa: Anttila ja Tiimari yksinä huomattavimmista. Myös tietyt trendit ja ns. suuret virrat, etenkin nuorten keskuudessa, puhututtivat. Esimerkkinä voidaan mainita IRC-galleria.
Tarinan kerronnasta huomaa, miten kirjailija on tehnyt taustatutkimukset huolella sekä perehtynyt asioihin. Kirjan sisältö tuntuu todella aidolta, ja sitä se pahoin pelkään tuntuukin yhä edelleen olevan monissa perheissä ja yhteisöissä. Vaikka kirjan tavoin perheessä päällepäin saattavat asiat vaikuttaa olevan hyvin ja ollaan kilttejä sekä mukavia, voi pinnan alla kuohua suurestikin. Siinäkin mielessä on kiintoisaa lukea tämänlainen tarina nyt vuonna 2021.
Toisaalta kirjaa lukiessani aloin pohtia, olisiko se sellainen tarina, joka tuotaisiin julkisuuteen tänä päivänä. Menemättä sen enempää poliittisiin virtauksiin on kuitenkin todettava, että ääni ja suhtautuminen maahanmuuttoon on kokenut aikamoisia muutoksia menneen vuosikymmenen aikana.
Kirjassa ei sinänsä ole oikeastaan asioita, jotka olisivat herättäneet närkästystä tai muita kielteisiä suhtautumisia. Ainut tosiaan, mikä sai jollain tavalla kavahtamaan, on se, miten kurittaminen, seuraaminen ja kaikki muu Taraan liittyvä, on kuvattu. Tämä ei kuitenkaan anna aihetta itsensä kirjan kritisointiin, sillä siinä käytetyt termit ovat valitettavasti osa todellisuutta.
Tuki- ja sivuhenkilöt on myös rakennettu hyvin. Tarinassa on muutamia henkilöitä, jotka vain mainitaan nimeltä yhden tai korkeintaan kaksi kertaa, mutta siitä huolimatta tuntuu, että heihin on mahdollista luoda jonkinlainen side. Ns. pääsivuhenkilöt (ne, jotka kulkevat mukana ja ovat oleellisia tarinan eteenpäin viemiseen), on kirjoitettu siten, että heihin todella uskoo. Esimerkiksi Taran tukihenkilö Iiris Nenonen näyttää ja kuulostaa sosiaaliviranomaiselta, kun taas samaa voidaan sanoa turvakodin johtajasta Kirsistä. Taran lähin ystävä hänen ollessa turvakodissa on kesäapulainen Linda ja hänetkin on kuvattu sellaiseksi, jonka mielessä rakentaa tyypilliseksi nuoreksi aikuiseksi. Tämä ei sinänsä yllätä, sillä kirjailija on tuottanut pitkän liudan teoksia ja on selkeästi ottanut taidon haltuun.
Kaiken kaikkiaan erittäin hyvä lukukokemus ja taidan alkaa metsästämään tätä kirjaa, josko sen saisi omaankin hyllyyn. Kirja teemojensa puolesta sopisi nähdäkseni nuorille, mutta on ehdottomasti suunnattu nuorille aikuisille. Kaikkein eniten kirjasta on mahdollista saada irti silloin, kun sitä lukee avoimin mielin.
Annan tälle kirjalle ☆☆☆☆½
Kirjasta on myös olemassa versio selkokirjana, Tyttö lukitussa huoneessa (Avain, 2019). Tietoa selkokirjoista löytyy mm. Selkokeskuksen omilta sivuilta ja Helmet-kirjastojen sivuilta.
Kuva: Kahden maailman tyttö. Finna.fi




