Kari Levola - Tahdon (2004)

Tämän kirjan kohdalla oli minulle kaksi uutuutta. Ensimmäinen oli se, etten ole lukenut Levolalta mitään muuta, enkä rehellisesti sanottuna osaa sanoa tässä vaiheessa, onko hän kirjoittanut muuta. Toivottavasti on, sillä tämä teos on mielestäni oikein mukava välipala ja silti se käsitteli monia ilmiöitä, jotka saattavat mietityttää nuoria.

Pääteemana ja kysymyksenä on tietysti ihastuminen tai ehkä tässä tapauksessa jopa rakastumien. Tarinassa noin 15-vuotias Jusa tapaa samanikäisen tai korkeintaan vuoden vanhemman Marin eräässä puistossa. Heillä ”klikkaa” samatien, mutta he tuumaavat, että ystävyys olisi heille sopivampi vaihtoehto. Onhan Marillakin jo poikaystävä entuudestaan, joka tosin ei kohtele Maria kovin ylevällä tavalla. Kirjan edetessä Jusa ei oikein tiedä, miten päin olisi, kun ei saa Maria mielestään.

Kirja on mielestäni hyvin voimakkaasti kasvutarina, se kuvaa kahden nuoren kasvua ja törmäämistä haasteisiin, joita nuoruudessa voi kohdata. Kirjassa Levola tarttuu mm. siihen, miten Marille tarjoutuu mahdollisuus opiskella toisessa kaupungissa olevassa lukiossa ja sen takia, hän joutuu pohtimaan, haluaako hän jättää sekä poikaystävänsä että Jusan, josta kenties on tulossa jotain muutakin kuin pelkkä ”ystäväpoika”. Kun ratkaisuntilanne tulee eteen, joutuu Jusakin tekemään omia päätöksiä siitä, miten hän haluaa nähdä elämän valintojen jälkeen.

Kirjassa kuitenkin pureudutaan myös siihen, ettei mikään ole varsinaisesti kiveen hakattua. On ok tehdä päätöksiä ja sitten muuttaa mieltään. Mielestäni Levola tekee tämän hyvin kauniisti ja tavalla, jonka kuvittelisin puhuttelevan nuoria. Puhuessani tällä tavoin mahdollisten virheiden tekemisestä, tarkoitan myös sitä, että tehdyt virheet täytyy myös kyetä kohtaamaan. Tällä tavoin käy myös tässä kirjassa. Teoksen viesti tästä osasta on mielestäni se, että ihmisen täytyy kyetä hyväksymään ja myöntämään, mutta toimimaan rohkeasti silloin, kun on muutoksen paikka.

Se toinen uutuus, minkä kohtasin tässä kirjassa, oli se, että luin tämän selkokirjana. Jutun kääntöpuoli taitaa olla se, että nyt minun on tarvis lukea kirja ns. normaalina teoksena, jotta voin tehdä hieman vertailua näiden kirjallisuuslajien välillä. Tähän kirjavalintaani on voinut tietysti vaikuttaa se, että meillä oli tehtävänantona tutustua selkokirjallisuuteen lähemmin. Mielestäni tämä johti siihen, että halusin lukea enemmän kyseisenlaista kirjallisuutta ja testata sitä enemmän. Lopputuloksena voin todeta, että pidän selkokirjoja oikein hyvänä ajatuksena ja toivoisin vain, että niitä kustannettaisiin enemmän. Kansien välissä oleva tarina ei loppujen lopuksi kärsi ja selkokirjan lukeminen voi tarjota uudenlaisia näkökulmia lukemiseen ylipäänsä.

☆☆☆