En
näemmä perehtynyt riittävästi kirjan tietoihin verkkokirjastossa,
sillä saadessani kirjan käsiini, hämmästyin, miten ohut se on.
Kuitenkaan, tämän ei mielestäni pidä antaa hämätä itseään,
sillä tarina kansien välissä on merkittävä. Kirjalla on kokoa
vain hieman päälle sata sivua, joten sen periaatteessa lukee
muutamassa tunnissa. Tällä on tietysti myös kääntöpuolensa,
koska jotkin osat tarinankerronnassa voivat kärsiä enemmän tai
vähemmän. Esimerkiksi hahmoista voi saada kyllin hyvän kuvan
tarinan kannalta, mutta silti olisi kenties ollut mielenkiintoista
kuulla lisää heistä.
Toisaalta, kirjan lyhykäisyys voi olla myös
positiivinen asia. Tämänlaiset tarinat voi ikään kuin ”napostella
välipalana” raskaampien romaanien välissä. Edelleen,
tämänkaltaiset kirjat ovat mielestäni hyviä niissäkin
tapauksissa, joissa lukeminen voi olla haastavaa tai on vaikea
aloittaa. Kirjassa on suhteellisen suurikokoinen fontti ja tarina on
aika pelkistettyä.
Haluan
kuitenkin nostaa esiin muutaman tärkeän ja ehdottomasti
positiivisen asian tästä kirjasta edellä mainittujen lisäksi.
Kirja käsittelee siis vanhemman alkoholismia ja sitä, miten lapset
näkevät tämän. Kirjan päähenkilö Lilja suorastaan häpeää
alkoholisoitunutta äitiään, ja kun Liljalle tarjoutuu mahdollisuus
päästä osaksi luciajuhlaa, tilanne vain pahenee. Lilja ei siis ole
kertonut kenellekään perheen ulkopuolelta äitinsä sairaudesta.
Niin suuresti hän häpeää sitä. Positiivista tässä kirjassa on
se, että kirjailija on saanut kerrottua niin vaikeasta asiasta näin
ytimekkäästi. Tarina etenee oikeastaan hyvin pitkälle
arkipäiväisten tapahtumien mukaan, joten siihen on sitäkin kautta
helpompi päästä sisään.
Eräs
ongelmakohta kirjassa on ja se on mielestäni se, että tarina ei
tarjoa vastauksia kaikkiin lukemisen aikana esiintyviin kysymyksiin.
Tarinassa on oikeastaan aika vähän varsinaista ”backstorya”.
Jonkin verran käydään läpi eri hahmojen osuutta kertomukseen,
mutta suurimmaksi osaksi tapahtumat vain etenevät ja henkilöt ovat
vain mukana. Voi olla, että minun on toisaalta vaikea ymmärtää
kokonaisideaa tarinassa tai en vain muuten pääse täysin sisään
siihen, mutta tarina olisi voinut olla hieman pidempi. Toisaalta,
jättäen joitain elementtejä pois, kirjoittaja on varmistanut sen,
että lukija joutuu käyttämään enemmän mielikuvitustaan
nähdäkseen tiettyjä asioita. Eräällä tavalla siis
tarkastelemaan jopa tapahtumia laatikon ulkopuolelta.
Kirja
on käännetty ruotsinkielisestä teoksesta Imorgon är allt som
vanligt. Kustantajana on toiminut Barents-niminen osapuoli.
3 tähteä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti