5 tähteä
Keisarin käsky jatkaa lähes tulkoon siitä, mihin
Hämärän laivue on
päättynyt. Uusi tasavalta
on kerrassaan epätoivoisessa
tilanteessa, sillä
suuramiraali Thrawn on saanut haltuunsa suurimman osan
Katana-laivueen aluksista. Lisäksi hän on käynnistänyt keisarin salaisen vuoren toimintakeskuksen. Tämän seurauksena Imperiumi alkaa saada hyvinkin paljon miesvahvistuksia ja uusi, galaksin mittainen sota näyttää hyvinkin mahdolliselta.
Thrawanin keskittäessä huomionsa pääosin Uuden tasavallan moraalin sekä taistelukyvyn heikentämiseen, nousee uusi uhka aivan hänen lähettyviltään. Vanha Jedimestari C'baoth on alkanut todenteolla juonia ja hän tavoittelee Imperiumin herruutta itselleen. Yhä edelleen hän uskoo vakaasti, että hän saa käännytettyä sekä Luke Skywalkerin, Mara Jaden ja Skywalkerin sisaren, Leian puolelleen ja oppilaikseen. Saatuaan Leian hänellä olisi myös saada käsiinsä Voimassa väkevät Jedikaksoset.
Uudessa tasavallassa on tilanne hyvin kireällä tolalla ja mystisen Delta-lähteen löytyminen on asetettu kriittiseksi tavoitteeksi. Liittoilaisia pyritään saamaan ja niitä löytyy sieltä, mistä sitä vähiten osaisi odottaa. Uuden tasavallan yritykset hämätä suuramiraali Thrawnia vesittyvät kerta toisensa jälkeen, sillä tämä tuntuu aina olevan askeleen muita edellä. Kaikki merkit kuitenkin viittaavat selvään välien selvittelyyn ja loppukahnaukseen kaikkien osapuolten välillä.
Kolmas merkittävä juoni on Skywalkerin ja Mara Jaden, josta on havaittavissa edelleen tiettyä jännittyneisyyttä. Jadehan on vannonut surmaavansa Skywalkerin keisarin käskyn mukaisesti, mutta toteuttaako hän herransa määräyksen?
Neljäs esiin nostettava juoni seuraa edelleen salakuljettajia ja etenkin Talon Karrden yrityksiä vakuuttaa muut Imperiumin petollisuudesta. Hän pyrkii edelleen muodostamaan jonkinlaisen liittouman näiden hyvinkin erilaisten persoonien välille ja välillä se on lähempänä onnistumista kuin muutoin.
Hahmojen kehitys on ollut ihailtavaa seurattavaa koko trilogian aikana. Hahmoista kaikkein eniten tuntuvat kehittyvän juurikin Luke ja Mara. Lukea toisaalta kalvavat epäilys, hämmennys ja pelko. Toisaalta hän on hyvinkin toiveikas ja jaksaa aina vain uskoa, että kaikki kääntyy hyväksi. Hän muistelee välillä niitä aikoja, jolloin hän opiskeli Obi-Wan Kenobin ja Yodan alaisuudessa, ja harmittelee sitä, että he jättivät kertomatta joitain asioita.
Maraa puolestaan vaivaavat edelleen häntä kummittelevat unet, joissa hän näkee, miten keisari surmataan Skywalkerin ja Vaderin toimesta. Hän muistaa jatkuvasti keisarin käskyn hänelle, että hänen tulee surmata Skywalker. Kuitenkin, hän on saanut maistaa sitä rauhaa ja uskoa, joka Lukesta henkii, eikä hän ole enää lainkaan varma omasta asemastaan. Epäilys ja toivo kamppailevat hänessä koko tämän viimeisen kirjan ajan. Toisia kehityksiä tapahtuu salakuljettaja Karrden sekä kenraali Bel Iblisin kohdalla. Ensimmäinen alkaa näkemään Imperiumin ja galaksin tilanteen uusin silmin ja jälkimmäinen löytää uuden sävelen Uuden tasavallan sen hetkisen johtajan, Mon Mothman, kanssa.
Joitain ehdottomia suosikkejani. Pidän siitä, miten Zahn kuvaa Imperiumia ja Thrawnia sen johdossa. Hänellä on selvä päämäärä ja hän käyttää kaikkia mahdollisia keinoja sen saavuttamiseen. Pidän Thrawnin luonteesta ja luettuani nyt tämän trilogian loppuun sekä pari vuotta sitten ilmestyneen uuden Thrawn-kirjan, ymmärrän todella, miksi tämä hahmo sai sellaisen vastaanoton kuin se sai vuosia sitten.
Thrawanin keskittäessä huomionsa pääosin Uuden tasavallan moraalin sekä taistelukyvyn heikentämiseen, nousee uusi uhka aivan hänen lähettyviltään. Vanha Jedimestari C'baoth on alkanut todenteolla juonia ja hän tavoittelee Imperiumin herruutta itselleen. Yhä edelleen hän uskoo vakaasti, että hän saa käännytettyä sekä Luke Skywalkerin, Mara Jaden ja Skywalkerin sisaren, Leian puolelleen ja oppilaikseen. Saatuaan Leian hänellä olisi myös saada käsiinsä Voimassa väkevät Jedikaksoset.
Uudessa tasavallassa on tilanne hyvin kireällä tolalla ja mystisen Delta-lähteen löytyminen on asetettu kriittiseksi tavoitteeksi. Liittoilaisia pyritään saamaan ja niitä löytyy sieltä, mistä sitä vähiten osaisi odottaa. Uuden tasavallan yritykset hämätä suuramiraali Thrawnia vesittyvät kerta toisensa jälkeen, sillä tämä tuntuu aina olevan askeleen muita edellä. Kaikki merkit kuitenkin viittaavat selvään välien selvittelyyn ja loppukahnaukseen kaikkien osapuolten välillä.
Kolmas merkittävä juoni on Skywalkerin ja Mara Jaden, josta on havaittavissa edelleen tiettyä jännittyneisyyttä. Jadehan on vannonut surmaavansa Skywalkerin keisarin käskyn mukaisesti, mutta toteuttaako hän herransa määräyksen?
Neljäs esiin nostettava juoni seuraa edelleen salakuljettajia ja etenkin Talon Karrden yrityksiä vakuuttaa muut Imperiumin petollisuudesta. Hän pyrkii edelleen muodostamaan jonkinlaisen liittouman näiden hyvinkin erilaisten persoonien välille ja välillä se on lähempänä onnistumista kuin muutoin.
Hahmojen kehitys on ollut ihailtavaa seurattavaa koko trilogian aikana. Hahmoista kaikkein eniten tuntuvat kehittyvän juurikin Luke ja Mara. Lukea toisaalta kalvavat epäilys, hämmennys ja pelko. Toisaalta hän on hyvinkin toiveikas ja jaksaa aina vain uskoa, että kaikki kääntyy hyväksi. Hän muistelee välillä niitä aikoja, jolloin hän opiskeli Obi-Wan Kenobin ja Yodan alaisuudessa, ja harmittelee sitä, että he jättivät kertomatta joitain asioita.
Maraa puolestaan vaivaavat edelleen häntä kummittelevat unet, joissa hän näkee, miten keisari surmataan Skywalkerin ja Vaderin toimesta. Hän muistaa jatkuvasti keisarin käskyn hänelle, että hänen tulee surmata Skywalker. Kuitenkin, hän on saanut maistaa sitä rauhaa ja uskoa, joka Lukesta henkii, eikä hän ole enää lainkaan varma omasta asemastaan. Epäilys ja toivo kamppailevat hänessä koko tämän viimeisen kirjan ajan. Toisia kehityksiä tapahtuu salakuljettaja Karrden sekä kenraali Bel Iblisin kohdalla. Ensimmäinen alkaa näkemään Imperiumin ja galaksin tilanteen uusin silmin ja jälkimmäinen löytää uuden sävelen Uuden tasavallan sen hetkisen johtajan, Mon Mothman, kanssa.
Joitain ehdottomia suosikkejani. Pidän siitä, miten Zahn kuvaa Imperiumia ja Thrawnia sen johdossa. Hänellä on selvä päämäärä ja hän käyttää kaikkia mahdollisia keinoja sen saavuttamiseen. Pidän Thrawnin luonteesta ja luettuani nyt tämän trilogian loppuun sekä pari vuotta sitten ilmestyneen uuden Thrawn-kirjan, ymmärrän todella, miksi tämä hahmo sai sellaisen vastaanoton kuin se sai vuosia sitten.
Luke
Skywalkerin tarinan seuraaminen on
toinen juoni, josta pidän tässä kirjassa. Edellisten
kirjojen haasteet ja pelot
tuntuvat voimistuvan, mitä lähemmäs hänen
kohtaamisensa mestari C’baothin kanssa lähestyy. Edelleen,
toisaalta hänen täytyy olla ainakin jonkin verran huolissaan siitä,
mitä Mara Jade on luvannut
hänelle heidän ensi kohtaamisestaan alkaen. Tästä
kirjasta käy ilmi sekin, miten paljon Lukella on vielä opittavaa
Voimasta, vaikka hän onkin
jo Jediritari ja -mestari.
Ainoat kritiikit tällä hetkellä ovat ensiksi se, että kirja päättyi. Mutta toisaalta huomaan nyt kiinnostuneeni näistä legendoiksi määritellyistä tarinoista hieman enemmän. Toinen asia, joka jäi vaivaamaan, on se, että toisinaan juoni tuntuu kulkevan liian hitaasti tai se lähestulkoon pysähtyy. Mutta hyvin nopeasti juoni ottaa ns. tulta alleen ja jatkaa eteenpäin hyvinkin nopealla tahdilla.
Hahmojen lopullinen määräkään ei loppujen lopuksi tuntunut niin kuormittavalta kuin olisi kuvitellut. Toki, niitä on paljon, mutta suurin osa tulee hyvin tutuksi kahden ensimmäisen kirjan aikana. Tässä kolmannessa kirjassa mukaan tulevat ovat lähinnä sivuhahmoja tai tukea antavia henkilöitä. Mielestäni he tarjoavat mukavan lisämausteen ja -elementin kirjaan, mutteivät välttämättä ole täysin oleellisia kirjan juonen etenemisen kannalta.
Kirjan teema läpikotaisin mielestäni on tyypillinen Tähtien Sodalle. Kyse on kasvusta ja omien vahvuuksien löytämisestä. Samalla tulee kuitenkin muistaa, että ympärillä on ystäviä ja rakkaita, jotka auttavat sekä haluavat auttaa. Vaikka se ei aina tuntuisikaan heistä helpolta ja mukavalta. Kirjassa käsitellään sitä, miten siirrytään oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja mitä voi tapahtua, jos heittäydytään sokeasti jonkin, tässä tapauksessa Voiman, varaan. Ja loppujen lopuksi kysehän on siitä iänikuisesta kamppailusta hyvän ja pahan välillä, joka on niin tuttu kaikille, jotka tuntevat fantasiaa tai scifiä. Lisäksi kirjan läpi on havaittavissa se, miten tärkeää on omata hyvä kärsivällisyys.
Ainoat kritiikit tällä hetkellä ovat ensiksi se, että kirja päättyi. Mutta toisaalta huomaan nyt kiinnostuneeni näistä legendoiksi määritellyistä tarinoista hieman enemmän. Toinen asia, joka jäi vaivaamaan, on se, että toisinaan juoni tuntuu kulkevan liian hitaasti tai se lähestulkoon pysähtyy. Mutta hyvin nopeasti juoni ottaa ns. tulta alleen ja jatkaa eteenpäin hyvinkin nopealla tahdilla.
Hahmojen lopullinen määräkään ei loppujen lopuksi tuntunut niin kuormittavalta kuin olisi kuvitellut. Toki, niitä on paljon, mutta suurin osa tulee hyvin tutuksi kahden ensimmäisen kirjan aikana. Tässä kolmannessa kirjassa mukaan tulevat ovat lähinnä sivuhahmoja tai tukea antavia henkilöitä. Mielestäni he tarjoavat mukavan lisämausteen ja -elementin kirjaan, mutteivät välttämättä ole täysin oleellisia kirjan juonen etenemisen kannalta.
Kirjan teema läpikotaisin mielestäni on tyypillinen Tähtien Sodalle. Kyse on kasvusta ja omien vahvuuksien löytämisestä. Samalla tulee kuitenkin muistaa, että ympärillä on ystäviä ja rakkaita, jotka auttavat sekä haluavat auttaa. Vaikka se ei aina tuntuisikaan heistä helpolta ja mukavalta. Kirjassa käsitellään sitä, miten siirrytään oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja mitä voi tapahtua, jos heittäydytään sokeasti jonkin, tässä tapauksessa Voiman, varaan. Ja loppujen lopuksi kysehän on siitä iänikuisesta kamppailusta hyvän ja pahan välillä, joka on niin tuttu kaikille, jotka tuntevat fantasiaa tai scifiä. Lisäksi kirjan läpi on havaittavissa se, miten tärkeää on omata hyvä kärsivällisyys.
Suosittelen
lämpimästi tätä kirjaa kaikille Tähtien Sodan ystäville ja
faneille, vaikka suurin osa lieneekin jo lukenut tämän
aikapäiviä sitten. Kirjastoluokituksessa tätä kirjaa löytyy sekä aikuisten, että nuorten ja nuorten aikuisten osastoilta. Tätä silmällä pitäen, oma ikäsuositukseni on 12-13-vuotiaista ylöspäin.
Ei sen vuoksi, että kirjassa
olisi hankalasti ymmärrettäviä teemoja
tai näkökulmia, vaan sen
vuoksi, että kirja voi tuntua toisinaan hitaalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti