Reetta on 15-vuotias nuori nainen, jonka intohimona on teatteri ja näytteleminen. Hänen haavena on ollut pienestä pitäen päästä lavalle ja tälle unelmalle tarjoutuu mahdollisuus toteutua Reetan nähdessä haetaan mukaan-ilmoituksen koulunsa taululla. Matkassa on yksi mutka: ikäraja on liian korkea Reetalle. Hän arvelee kuitenkin pystyvänsä tähän, sillä hänellä on näyttämökokemusta koulunsa kerhosta. Jahkailtuaan jonkin aikaa, Reetta päättää tarttua härkää sarvista ja ottaa yhteyttä.
Yhteydenoton jälkeen tilanne kehittyykin hyvin nopeasti. Reetta pääsee kuin pääseekin koe-esiintymisiin ja hänen osaamistaan arvostetaan niin paljon, että hän saa pääroolin. Kaikkialta sataa kiitosta ja ylistystä, ehkä kaikkein eniten ohjaajalta, Jarmolta.
Reetan matka näyttelijäksi alkaa muuttua usvaisesta ja kevyestä kivikkoiseksi ja varsin vaikeaksi hyvin pian. Reetta tekee valintoja, jotka eivät välttämättä ole kaikkein parhaimpia ja valinnoista tulee seuraamuksia. Reetta huomaa pian joutuvansa valehtelemaan paljon enemmän läheisilleen ja tämä on oikeastaan pienin hänen murheistaan.
Juonen kannalta kirja on mielestäni hyvin kirjoitettu. Se ei laahaa tai etene liian nopeasti, vaan on perässä pysyy varsin vaivattomasti. Lisäksi se, että kirjassa on kaiken kaikkiaan vain muutama pääasiallinen henkilö, auttaa pitämään "kurssin" selvänä. Hyvin harvoin tuli sellaisia hetkiä, että pysähdyin ihmettelemään, kuka tämä hahmo on ja olenko törmännyt häneen aikaisemmin. Jos näin kävi, oli se enemmänkin sivuhahmojen kohdalla.
Tarinan ympäristö toimii myös hyvin. Olen aikoinani ollut vähän epäileväinen tarinoiden suhteen, joissa ei nimetä kaupunkia tai tapahtumapaikkoja, mutta nyttemmin olen alkanut kallistumaan sen kannalle, että tämä voi jopa olla parempi vaihtoehto tietyissä tarinoissa. Usein myös lukee sellaisia kertomuksia, joissa viitataan johonkin suurempaan kaupunkiin, mutta varsinainen tapahtumapaikka jää hämäränpeittoon. Rajaukset toimivat siis hyvin miljöön osalta: liikutaan väliä koulu, koti, teatteri ja kaupungin keskusta. Ja muutaman kerran joissain vaatekaupoissa.
Hahmojen, ja etenkin Reetan, motiivit tuntuvat nousevan myös hyvin esiin pitkin tarinaa. Reetalla on aivan suunnaton nälkä tulla nähdyksi ja saada ja kokea rakkautta. Omassa perheessä tilanne on vähän niin ja näin: avioeron jäljet ovat edelleen selvästi nähtävillä. Reetta siis laittaa kaiken peliin päästessään näyttämölle ja pyrkiessään toimimaan täydellisesti. Liika voi valitettavasti olla liikaa ja kaikkea ei pysty kantamaan. Eikä pidäkään.
Vielä täytyy mainita siitä, miten kirjan loppu on jäsennetty. Jo tarinassa itsessään, viitaten näytelmään, ohjaaja-Jarmo puhuu siitä, miten näytelmällä olisi kaksi loppua. Olisi katsojien päätettävissä, miten näytelmän päähenkilölle kävisi. Yllätykseni oli siis hyvin suuri siinä vaiheessa, kun huomasin, että kirjailija on käyttänyt samaa taktiikkaa, mutta laajemmassa mittakaavassa. Kirjassa itsessään, jos sen antaa mennä siihen, voi olla kaksi loppua!
Kirjassa on luonnollisesti asioita ja teemoja, jotka eivät miellytä kaikkia. Omalla kohdallani nämä koskivat lähinnä #metoo-kampanjaan viittamista ja sitä, miten avoimesti jotkut henkilöistä puhuivat varsin intiimeistäkin asioista. Tasa-arvoon ja laajemmin naisiin kohdistettu käytös ja kohtelu olivat myös sellaisia asioita, jotka saivat otsani rypistymään. Syy tähän on se, että olen törmännyt viimeisten muutaman vuoden ajan vähän turhankin usein aiheeseen erilaisissa medioissa ja sen käsittely siellä on ollut toispuoleisesti latautunutta. Toisin sanoen, olen kuullut ja kuulen siitä aivan riittämiin todellisessa maailmassa. Toisaalta, kirjan tarina tuntuu nojaavan aika voimakkaasti näihin ilmiöihin ja kirjailija käsittelee niitä osaavasti. Ne eivät nouse esimerkiksi esiin joka luvussa tai sivulla.
Haluan myös mainita sen, että kiinnitin huomiota siihen, miten Reetta muuttuu kirjan aikana. Muutos on toisaalta uskoakseni teatterin ilmapiirin ja sen tuomien ominaisuuksien kehittämisen ansiota. On myös muutoksia, jotka tulevat vähemmän ihailtavista lähteistä. Kun Reetta aloittaa kielletyssä suhteessaan, on tämä eräänlainen taitekohta, joka määrittelee tarinalle uuden suunnan. Reetan olemus muuttuu myös kireämmäksi.
Kuten voidaan päätellä, kirja on hyvin antoisa, mutta toisinaan erityisen (voisi sanoa jopa) järkyttävä lukukokemus. Useammin kuin kerran väreet kulkivat selässä ja puistelin itsekseni päätä: miten näin voi tapahtua? Kuitenkin kirjan tarina on kokonaisuutena varsin voimakas ja sen viesti on selkeä. Tulen luultavasti lukemaan tämän vielä uudestaan myöhemmässä vaiheessa, ehkä onnistun näkemään joitain asioita uusin silmin.
Kirja on sisällöltään sekä joiltain ilmaisuiltaan sellainen, että suosittelen sitä yläasteikäisille ja siitä ylöspäin. Se ei syyttä suotta ole kirjastossa asetettu nuorten aikuisten osastolle. Tarina itsessään voisi yhtäältä sopia myös nuoremmille, mutta sen kirjoitusasu ja juoni ovat sellaisia, että ne soveltuvat paremmin vanhemmille lukijoille. Toisaalta, jos kokee olevansa kypsä lukija ja haluaa tietynlaisen haasteen itselleen, tämä kirja voi sen tarjota.
Annan tälle kirjalle ✩✩✩✩
