Herta Müller – Sydäneläin (1996)

Vaikka olin selvittänyt joitain asioita tähän kirjaan liittyen etukäteen mm. erään kirjaston ylläpitämästä blogista, tämän teoksen vaikealukuisuus yllätti täysin. Kyseessä eivät olleet hankaluudet sanaston tai muunkaan kielellisen näkökulman kanssa, vaan puhtaasti sisällössä. Omasta mielestäni se on jokseenkin mielenkiinnoton, valitettavasti. Kyseessä on kuitenkin maailmankirjallisuudessa merkittävä kirja, joka käsittelee diktatuurin alla eloa Itä-Euroopassa, Romaniassa sotien jälkeisinä aikoina. Tästä huolimatta, en saanut kunnollista otetta kirjaan ja jokainen sivun lukeminen tuntui monin verroin työläämmältä kuin monen muun lukemani teos.

Kirjassa kertojana on eräs sen ajan neljän opiskelijan joukkio, jotka tekevät asioita, jotka loppu viimeksi johtavat hankaluuksiin viranomaisten kanssa. On kuulusteluja, salailua viestinnässä ja opiskelijat joutuvat kehittelemään varsin luovia keinoja varmistaa tai varmistua siitä, että heidän välillään tapahtuva, esimerkiksi kirjeiden lähettäminen, pysyy niin yksityisenä kuin on mahdollista.

Kirjan teemoina tai käsiteltävinä aiheina voisivat olla poliittisen vallan alla eläminen ja sen tuomat haasteet, pelot sekä omasta että läheisten turvallisuudesta, mutta toisaalta myös toivo paremmasta. Kirjassa viitataan moneen kertaan esimerkiksi siihen, miten maasta on onnistuttu pakenemaan Länsi-Euroopan suuntaan, mutta samassa virkkeessä usein mainitaan ne monet onnettomat ihmiset, jotka eivät pakoyrityksissään ole onnistuneet. Luottamuksen hakeminen, sen puute ja löytäminen, ovat myös vahvasti esillä koko teoksen läpi. Kiran kertojahenkilö kertoo moneen kertaan monologeissaan, miten hän pohtii, että voiko luottaa johonkuhun tuttavaansa.

Ehkä tämä on eräs asia, joka hankaloitti lukemista noin kokonaisuutena myös. Vaikka kirjassa käydäänkin keskusteluja henkilöiden kesken, dialogit ovat kuitenkin varsin vähässä. Tai ne ilmaistaan tekstissä siten, että ne on laitettu toteamuksiksi. Tämä kerrontatyyli toimii kyllä, mutta se on mielestäni tehokkainta sisäisten tuntemusten ja ajatusten läpikäymisessä henkilön itsensä kanssa.

Kirjan eräs hankaluus johtuu mielestäni siitä, että siinä ei ole selkeää juonta. Kerronta eli tarinan eteneminen perustuu pikemminkin tapahtumien kuvailuun, toisinaan varsin satunnaisienkin tapahtumien kuvailuun. Minulla oli toisinaan haasteita nähdä, miten nämä liittyivät suoranaisesti toisiinsa ja muodostuuko kaikesta siitä, mitä kirjassa käsitellään lopulta yhtenäinen kokonaisuus. Tietysti on huomioitava se, että kirjassa on jatkuvasti esillä se yleinen teema, joka liittyy poliittiseen vallankäyttöön ja muihin vastaaviin toimiin, ja nämä ovat tavallaan kantavana voimana ja yhtenäistäjänä.

Kirjaa tämän vuoksi voisi jopa verrata jossain mielessä päiväkirjaromaaniksi. Kaipa tämäkaltaiset teokset toisaalta kuvaavat varsin selkeästi sen aikaista elämää. Jossain mielessä on mahdollista päätellä, ettei elämällä tuohon aikaan kenties ollutkaan minkäänlaista ns. juonta, suoraviivaista etenemistä tai muuta vastaavaa. Kaikki saattoi muuttua silmänräpäyksessä, mikäli toimi valtiovallan mieltä vastaan. Pelottavaa tässä kaikessa on se, että osassa nykymaailmaa on yhä tämänkaltaisia diktatuurivaltioita, jotka painostavat, sensuroivat ja pyrkivät pitämään kaikki ohjakset omissa käsissään.

En suoraan sanoen oikein tiedä, miten kirjoittaa näkemyksiäni tai ajatuksiani tästä kirjasta, kaikki luettu on vain yhtenä suurena, sekavana kokonaisuutena päässäni. Hyvänä pidän kirjan erilaisuutta ja sen herättämää mietintää aihetta kohtaan. Nykylukijan näkökulmasta lukeminen on toisinaan varsin puuduttavaa. En kuitenkaan missään nimessä lyttää tätä teosta, se ei vain ollut minun juttuni ja jos sinä pidät siitä, niin hienoa. Voit olla ylpeä itsestäsi, että sait sen luettua ja ymmärtämään sen syvemmän merkityksen ja sanoman.

Mikäli satut pitämään haastavista kirjoista, joissa käsitellään vaikeita aiheita, tämä kirja voisi olla sinulle. Uskoisin, että vanhemmat lukijat voivat nauttia tästä enemmän, vaikka mistäpä minä tiedän?

 

Annan tälle kirjalle ✩✩✩