Mitä aion lukea huhtikuussa 2020?

Hyvin tyypillistä kirjoihin ja lukemiseen liittyvissä kanavissa, niin teksti- kuin videomuotoon tehdyissä, on ns. TBR-listojen tekeminen. TBR, to-be-read ja edelleen vapaasti suomennettuna tarkoittaen, 'tulla lukemaan', on lista, johon lukija kokoa tulevan ajan esimerkiksi kuukauden lukutavoitteita. Aion pitäytyä uskollisena tälle tavalle kirjatoukkien keskuudessa ja aloittaa luomalla nyt huhtikuulle kyseisen listan. Minulla on omat mielipiteeni tällaisen listan luomisesta, sen ylläpidosta ja kaikesta muusta mahdollisesta, mikä siihen liittyy, mutten avaa ajatuksiani tässä postauksessa yhtään tämän enempää. Edetäänpä siis listaan!

 Dan Brown: DaVinci-koodi (2004). Tämä on ollut mielenkiinnon kohteenani jo pidemmän aikaa. Olen usein nähnyt DaVinci-koodin kirjaston hyllyssä, mutta pohtinut "ei vielä, myöhemmin". No, nyt on se myöhemmin. Tässä on kylläkin se ongelma, etten ole lukenut, ilmeisesti, ensimmäistä osaa. Toivottavasti tässä kirjassa ei tapahdu paljoa, joka viittaisi ensimmäisen teoksen tapahtumiin! Olen toisaalta nähnyt elokuvat, joten...

Kerstin Gier (2019): Pilvilinna. En ole täysin varma, miksi tämä nimenomainen teos tarttui käteeni kirjastossa. Kait ajatus hotellista pilvissä (ei oikeastaan), tuntui varsin houkuttelevalta ajatukselta. En ole aiemmin lukenut mitään teoksia Gieriltä, joten tämä on tärkeää. Ensivaikutelma ja kaikkea muuta.


Ava Dellaira: Love Letters to the Dead (2014). Täytyyhän sitä välistä lukea muillakin kielillä, jotta sanavarasto karttuu. Muistaakseni törmäsin tähän kirjaan jonkin "kirjatubettajan" vinkkaamana ja ajatus kirjeiden kirjoittamisesta jo edesmenneille merkkihenkilöille tuntui niin mielettömältä ajatukselta, että päätin tutustua kirjaan lähemmin. En ole ehtinyt aloittaa tätä kirjaa vielä lainkaan, mutta uskon, että nyt kun ollaan etänä ja pitää vähentää fyysisiä kontakteja jne. on hyvää aikaa sukeltaa tähänkin teokseen. Plus, vieraalla kielellä lukeminen voi olla hitaampaa, kuka tietää.

Herta Müller: Sydäneläin (1996). Olen ymmärtänyt, että tämä on varsin haasteellinen kirja lukea. Aloitin sitä jokin aika sitten, ja tosiaankin, se osoittautui sen verran oudoksi, että jäi kesken. Kuitenkin, mitä kirjoihin tulee, en tykkää jättää niitä kesken. Joten olen valmis yrittämään uudestaan! Katsotaan, millaisena saavun kuukauden päähän tämän kirjan osalta...




 Ja jottei koko kuu kulu vain "paksujen" kirjojen parissa, olen valinnut itselleni muutaman ohuemman tuttavuuden, välipalakirjoiksi.

Astrid Lindgren: Se pikkuinen Lotta (1962). On jotenkin erikoista, että päätin tarttua nyt vasta ensimmäisen kerran tähän Lindgrenin teokseen. Etenkin, kun se on sen verran ohut. Minulla oli tuossa jokin aika sitten Lindgren-kausi menossa, katsoin muutamia hänen kirjoistaan tehtyjä elokuvia ja silleen. Lainasin tämän tuon kauden aikana, mutten saanut sitä luettua, kun oli niin paljon kaikkea muuta. Nyt se on päätynyt välipalaksi, jonka voi ahmaista, jos hyvin käy, yhdeltä istumalta!

Astrid Lindgren: Melukylän lapset (2019). Vastaavalla tavalla kuin Se pikkuinen Lotta -kirjan kanssa, tämänkin tulin lainanneeksi aikavälillä, jolloin tutustui laajemmin suomalaiseen lastenkirjallisuuteen. Sain kirjan melkein kokonaan luettua (mikä minua oikein vaivaa?), mutta sitten piti jo siirtyä seuraavaan. Toivottavasti saan tämänkin käytyä läpi jonain iltana, juuri ennen nukkumaanmenoa!


George R. R. Martin: Jäälohikäärme (2016). Tämän olen lukenut kerran aiemmin, muistaakseni varsin pian sen ilmestymisen jälkeen. Luin taannoin ensimmäisen Tuulen ja jään laulu -kirjan "Valtaistuinpeli", mutten päässyt oikein kunnolla siihen sillä kertaa sisään. Kun samaiselta kirjailijalta ilmestyi lapsille suunnattu teos, ajattelin, että tuon voisin saadakin luettua ja ymmärtää siitä jotain. Pidin siitä niin paljon, että lainasin sen uudestaan kirjastosta ja ajattelin lukea sen tulevan kuun aikana, jos sattuu käymään niin, että lukuinnostus sattuu laantumaan.



Katsotaan kuun lopussa, tuliko luettua myös muutakin kuin ylläolevia 😀 Nämä nyt ovat kuitenkin tavoiteltavissa. Katsotaan, saanko näitä edes luettua 😅

Celia Rees – Noitalapsi (2004)

Tämä kirja yllätti erittäin positiivisella tavalla. Se oli ollut minulla lainassa kirjastosta jo jonkin aikaa ja sitten sain sen viimeinkin luettua. Vaikka kirjan alkupuolisko tuntuukin vähän hitaalta, alkaa kerronta etenemään varsin nopeasti siihen malliin, että tarinaa täytyy oikein ahmimalla lukea. Toinen yllättävä tekijä tässä koko asiassa on se, että kirja pohjautuu väitetysti tositapahtumiin. Syy yllätyksellisyyteen on se, etten ole lukenut kovin paljoa elämänkerrallisia tai päiväkirjamuotoon kirjoitettuja kirjoja. Taidanpa alkaa etsimällä etsiä lisää em. kategoriaan kuuluvia!

 

Kirja kertoo Mary Newsbury-nimisestä nuoresta tytöstä, joka on elänyt joskus 1600-luvulla Englannissa. Tapahtumien alku onkin Brittein saarilla, mutta pian Mary havaitsee joutuneensa tapahtumien kurimukseen, jotka pakottavat hänet jättämään kotimaansa taakse ja matkustamaan Atlantin yli Amerikkaan. Syynä tähän pakenemiseen on, että Maryn isoäiti tuomitaan noituuden harjoittamisesta ja olisi ollut vain ajan kysymys, milloin syyttävät katseet olisivat kääntyneet Marya kohti.

Matkalla kohti Uutta maailmaa Mary tutustuu uusiin ihmisiin ja saa myös joitain uusia ystäviä. Tämä sosialisoituminen jatkuu myös Amerikassa, mutta hyvin nopeasti on havaittavissa, ettei uusi koti ole välttämättä lainkaan parempi kuin vanha asumus Englannissa.

Kirjan ehdottomia kantavia teemoja sekä aiheita ovat mielestäni ystävyys, rakkaus, perhe, mutta myös pelko. Mary huomaa varsin nopeasti, että jatkuvasta pelosta on hyvin vaikea päästää irti, mutta samaten hän huomaa, ettei selviä ilman näitä muitakaan. Kyseessä on varsin ristiriitainen tilanne monessakin mielessä.

Pidin erityisesti siitä, miten Mary päättää alkaa pitämään tätä päiväkirjaa, sillä se viestii siitä, että hän halusi kertoa tarinansa. Pohtimisien jälkeen on varsin helppo havaita, että se, mitä kirjoitamme tai muutoin tuotamme, on niitä yksiä harvoja asioita, joita jätämme jälkeemme.

Pidin myös runsaista kielikuvista sekä siitä, miten paljon tunteille on annettu tilaa tässä teoksessa. Tilannetta korostaa entisestään se, että kyseessä ei ole fiktiivinen teos. Eräs asia, joka kirjassa nousee vähän väliä esiin, on se, miten ihmiset arvostavat ja ovat kiitollisia saamastaan avusta, tässä tapauksessa kenties noituuden kautta. Mutta välittömästi, kun joku asia menee vähänkin pieleen, sitä samaista avun lähdettä vastaan voidaan kääntyä varsin voimakkaasti. Mielestäni tämä on asia, joka on nähtävissä myös meidän arjessamme.

Kirja on varsin nopeasti luettu, sillä siinä on noin 250 sivua. Suosittelen sitä oikeastaan kaikille, joita kiinnostaa historia, pitävät päiväkirjaromaanien lukemisesta ja haluavat kokea kunnon ”ravistuksen”. Tulen itse lukemaan tämän teoksen vielä uudestaan monta kertaa. Tästä kirjasta on ainakin yksi jatko-osa olemassa ja aikomuksenani on lukea se myöhemmässä vaiheessa.

 

Annan tälle kirjalle ✩✩✩✩✩

Laurie Halse Anderson – Lukossa (2002)

✩✩✩✩✩

Tämä lukukokemus oli sikäli mielenkiintoinen, että sain tämän luettua vuorokaudessa. Kerronta on kai niin hyvää, että se pitää otteessaan eikä päästä oikeastaan edes senkään jälkeen, kun kirjan on saanut loppuun. Minulla on nyt ollut tuuri matkassa, olen saanut luettua kaksi varsin hyvää kirjaa erittäin lyhyellä aikavälillä!

Kirja alkaa oikeastaan varsinaisen ongelmakohdan tai juonen jälkeen. Kirjan päähenkilö Melinda, joka on lukioikäinen kirjan tapahtumien aikaan, on joutunut kokemaan jotain todella iljettävää ja loukkaavaa ja on sen takia sulkeutunut kuin simpukka. Hän on menettänyt kaikki läheiset ystävänsä osana tapahtumien seurausta ja tilanne on mennyt jopa niin pitkälle, ettei puhu enää juuri yhtään. Hän tietää, että olisi hyvä jakaa tai kertoa hänen kantamastaan salaisuudesta, mutta omat tunteet tulevat liiaksi tielle.

Kirjasta välittyy voimakkaasti Melindan halu hoitaa asiat kuntoon ja olla jälleen normaali teini. Hänen ajatuksiaan ja tunteitaan kuvataan varsin todenperäisesti teoksessa, minkä uskon lisänneen mahdollisuutta nopeaan lukemiseen. Tarinan sisään on helppo päästä ja Melindan tuntemuksiin on jokseenkin helppo samaistua. Sanotaan vaikka, että useammassa kohtaa meinasi ns. kuppi kaatua nurin, kun luin tekstiä.

Kirja käsittelee varsin vaikeaa ja ongelmallista aihetta taidokkaasti, mihin kiinnitin erityisesti huomiota. Olen lukenut muutaman muun vastaavanlaisen kirjan, jossa ongelmakohta on samantapainen kuin tässä, mutta nämä muut luetut ovat yleensä ilmestyneet vasta myöhemmin 2000-luvulla. On ollut hyvä asia, että kirjallisuudessa on puhuttu näistä asioista jo varsin varhaisessa vaiheessa ja vieläpä, että kohdeyleisö ovat nuoret.

Toinen asia, josta pidin kovasti tässä teoksessa, on se, miten Melinda alkaa oikeastaan hoitaa ongelmaansa. Hän ei kenties tee sitä tavanomaisia kanavia tai keinoja hyödyntäen, mutta nämä tavat jäivät itselleni varsin voimakkaasti mieleen. Mainitsen lyhyesti, että taiteella on suurempi osa tässä asiassa.

Eräänlaisena kääntöpuolena tai asiana, joka herätti suurta ihmetystä lukiessani tätä kirjaa, on se, miten Melindaa ympäröivät ihmiset, sekä hänen omat vanhempansa että koulun henkilökunta, oikeastaan suhtautuvat häneen ja hänen puhumattomuuteensa. Mielestäni tässä on selvä viestintäyritys siihen, miten yhteiskunnassa edelleen reagoidaan passiivisiin kannanottomenetelmiin tai vetäytymiseen ongelman edessä. Myönnän välittömästi, että Melindan kipukohtaa ei saa hoidettua pelkällä vaikenemisella. Tarpeen niin vaatiessa on kuitenkin mielestäni varsin soveliasta antaa yksilölle tilaa hengittää.

Kaiken kaikkiaan erittäin taidokkaasti kirjoitettu teos, joka herättää myös lukijassa voimakkaita tunteita. Suosittelen lämpimästi lukemaan, yläasteikäiset voivat mielestäni varisin hyvin tarttua tähän kirjaan.

Missä mennään, sivublogi ja rohkaisua

©Senior Airman Alexa Culbert Stressinvähennystä

Tässä on nyt vietetty toista viikkoa vapaaehtoisessa karanteenissa covid-19 (koronaviruksen) vuoksi. Eipä sillä, opinnot jatkuvat etänä, mikä on osoittautunut oikeastaan varsin toimivaksi tavaksi työskennellä. Aikatauluttaminen ja työskentely vaativat nyt hieman enemmän omaa ponnekkuutta, mutta uskon vakaasti, että asiat alkavat asettumaan oikeisiin uomiinsa vähän kerrassaan!

Kun sitä aikaa tulee nyt vietettyä enemmän neljän seinän sisällä, ilmenee tarve suunnitella ja organisoida tekemistä aivan erilaisella tavalla. Luonnollisesti, lukeminen tulee saamaan enemmän jalansijaa lähiviikkojen aikana. Tämä onkin lähtenyt varsin hyvin käyntiin ja tulossa on kohtapuoliin kahdet mietteet kahdesta eri kirjasta. Samaan aikaan työstän kolmannen kirjan tekstiä, ja luen neljättä. Joten kirimistä riittää!

Toinen asia, johon olen muistaakseni jossain vaiheessa viitannut, on se, että leffa- ja tv-sarjapuoli (blogi) on nyt tosiaan muodostumassa. Jahka saan osoitteen pystyyn ja ensimmäisen pohdinnan sinne, niin linkitän sen tänne kanssa.

Asiasta tyystin kukkaruukkuun, kuulin, että kirjastoissa oli käynyt varsinainen kuhina ennen kuin ovet laitettiin kiinni vajaaksi kuukaudeksi. Jos ei kotona satu olemaan ns. kotikirjastoa tai ei ehtinyt hakea sitä suosikkikirjaa kirjastosta, niin mielestäni on täydellinen aika tutustua kirjastojen e-kirjapalveluihin, joihin on nyt panostettu myös tavallista enemmän! On syytä myös muistaa, että monella kirjastolla on omat, ns. suoratoistopalvelunsa. Mm. Viddla (https://www.viddla.fi/). Sitten on tietysti monet maksulliset lukemiseen keskittyvät palvelut, kuten Amazon Audible ja kyseisestä verkkokaupasta saa myös ostettua e-kirjoja toisinaan varsin hyvään hintaan!

geralt/Pixabay.com

Lopuksi vielä, tilanteen vakavuudesta huolimatta, meidän kaikkien on mahdollista löytää iloa, tuttuuden tunnetta ja jopa turvaa arjessamme. Avainasemassa on yhteyden pitäminen rakkaisiimme uusia (tai vanhoja) keinoja hyödyntäen ja pitämällä tällä tavoin yhtä. Tämä tilanne pakottaa meidät ajattelemaan ja toimimaan kenties uusilla tavoilla, mutta loppujen lopuksi uskon, että tämä kaikki voi vain vahvistaa meitä henkisesti. Autetaan toinen toisiamme siinä, miten pystymme ja kykenemme, suojellaan riskiryhmiin kuuluvia ja tehdään parhaamme pysyäksemme turvassa!


#pidetäänyhtä #toivovoittaapelon